Metsässä on mökki. Se on ollut siellä jo kauan, minkä voi päätellä sen kuluneesta perusrakenteesta ja lahonneista seinälaudoista. Seinien heikkoutta piilottelevan, kulahtaneen ja repeilevän tapetin kuviot peittää puun pintaa hiljalleen hajottava home. Elämää siinä mökissä ei ole nähty vuosikymmeniin.
Harva tietää autiosta mökistä. Vanhat puut peittävät sen suojiinsa ja vanhin tammista syrjäisen soratien varressa kuiskaa sen tarinaa tuulessa. Ruostunut katuvalo välkkyy yön synkkyydessä, kaamoskuun iltojen hämärtyessä. Pihaa kiertää matala muuri, jonka kivillä kiemurtelee kulahtanut köynnös. Mökin kivijalan kätköissä sihisee jalaton matelija, myrkyllinen kyy. Hajonnut myrskylyhty makaa maatuvien lehtien peitossa, ääneti odottaen haihtuvansa maan happamaan multaan, viimeiseen hautaansa.
Jos löydät tämän mökin ja astut sisään sen natisevasta ovesta, kuuntele hetki hiljaa. Rannasta, vanhojen puiden ja tiheän kaislikon takaa, kuulet aaltojen lyövän rantakiviin ja kalalokin kirkuvan kauempana luodolla. Jos kuuntelet tarkkaan, voit kuulla mökin seinän sisällä rapistelevan hiiren ja kattopellin kolahtelun tuulessa. Vanha oksa raapii hiljaa kynsillään ikkunaa. Vino oksa on tukeva, ja se on kestänyt vuosien myrskyt ja tuulen. Sille on aikoinaan leppälintu rakentanut pesän, mutta tyhjäksi se on jäänyt, sillä kuoleman läsnä ei viihdy maallinen sielu.
Kun kuuntelet vielä tarkemmin, voit kuulla lahonneiden lattialankkujen alta, kuinka omistaja yrittää kynsillään kaivautua multaisesta kuopastaan, vielä kerran häätämään tunkeilijan kotoaan.
“Lattialankut” on saanut inspiraatiota lapsuuteni kotipaikalla, Pohjanmaan rannikolla, sijaitsevasta hylätystä mökkirakennuksesta, jossa vietin aikaa lapsena. Kyseinen mökki on vanha, arviolta 1900-luvun alkupuolella rakennettu puinen rakennus. Päärakennuksen lisäksi mökin vieressä ulkona on sivurakennus, varastorakennus ja keltainen leikkimökki. Mökki on noin sadan metrin päässä merenrannasta, ja sen terassilla seisoessa näkee etäällä vastarannassa kaupungin.
Mökin pihaan ei mene tietä, ja vanhat puut antavat sille näkösuojaa. Jos ei tiedä, mitä etsii, ei mökkiä huomaa soratiellä kävellessä. Varastorakennuksesta löytyy vanhoja kalastustarvikkeita ja vanhat puiset sukset, sekä paljon muuta vanhanaikaista tavaraa. Lisäksi muistan löytäneeni alueelta muun muassa vanhoja lukiokirjoja, lasten piirustuksia ja vaatteita. Päärakennuksen sivuhuoneessa on myös vanha mopon runko ja erilaisia työkaluja.
Tarinassa mainitsen, miten omistaja kaivautuu lattialankkujen alta. Tämä ajatus tuli siitä, kun kaverini kanssa löysimme kerran mökin lattialankkujen alta säilytystilan. Lattian alta löytyi kasoittain vanhaa tavaraa, emmekä ikinä tutkineet sitä tarkemmin. Kun löysimme piilotetun tavaratilan ja kurkistimme ensimmäistä kertaa lattian alle, näkyi tavaran sekaan hautautunut musta juhlakenkä. Meidän onneksemme kengässä ei ollut kiinni jalkaa, mutta siinä tilanteessa me todella pelkäsimme kenkää nostaessa, että mukana nousisi joku mökin entisistä asukkaista. Vielä tänäkin päivänä on mysteeri, mitä kaikkea salainen tavaratila sisältää, ja mitä varten tavarat on piilotettu.
Tarinassa leikittelen kielikuvilla ja symboliikalla. En ole ikinä nähnyt alueella käärmettä, mutta tarinassa mainitsen kivijalassa sihisevän kyyn. Käärmettä on käytetty symboloimaan montaa asiaa. Yleisesti käärmettä on käytetty kuvaamaan muun muassa salaisuutta ja muutosta. Alkusuomalaisessa uskomusperinteessä kyytä on pidetty hyödyllisenä “myrkyn kerääjänä”, ja sitä on kunnioitettu ja pelätty.
Jos käärmeen symboliikka kiinnostaa, suosittelen katsomaan seuraavat linkit:
- Käärmeen symboliikka ja merkitys (uni, henki, toteemi ja voima) (symbolopedia.com)
- Kristinuskossa käärme symboloi pahaa – oikeat käärmeet ovat yksilöitä, joilla on sosiaalisia suhteita – Kirkko ja kaupunki
- Käärmeet unisymboleina – mitä ne tarkoittavat? (tulkitsenunesi.com)
Tarinassa mainitsen myös leppälinnun rakentaman pesän. En ole nähnyt paikalla leppälintua, mutta jonkin linnun tiedän varmuudella rakentaneen pesän mökin ikkunalaudalle ja kattorakenteisiin. Mainitsen tarinassa leppälinnun, koska sitä pidetään kansanperinteessä pahan onnen ja kuoleman tuojana. Noidankoto-blogin sivuilla kirjoitetaan seuraavasti:
“Folklorellisesti osa linnuista (kuten Leppälintu ja Kehrääjä,) lukeutui automaattisesti huonon onnen tai kuoleman tuojiksi“.
Jos lintujen symboliikka kansanperinteessä kiinnostaa, suosittelen lukemaan lisää täältä: https://noidankoto.blogspot.com/2015/09/linnut-kansanperinteessa-2-ennelinnut.html